Osteopatia on kehon toiminnallisten ongelmien tutkimista ja hoitoa käsin eli manuaalisesti. Osteopatiassa ihmistä tai eläintä tarkastellaan kokonaisvaltaisesti, ottaen huomioon, että yksi kehon osa voi vaikuttaa koko kehon tasapainoon ja hyvinvointiin. Esimerkiksi jos varvas on kipeä, se voi muuttaa askellusta ja sitä myöten vaikuttaa liikkeeseen ja pitkän päälle yleiseen hyvinvointiin. Tai kun ihminen tai eläin on stressaantunut, ilmenee se kehossa eri tavoin.
Osteopaatti auttaa kehoa parantamaan itsensä, löytämään tasapainotilan, poistamalla paranemisen esteitä. Osteopaatti käsittelee kehon eri kudoksia: luita ja niveliä, lihaksia, sidekudoksia ja kalvoja (eli faskioita). Käsittely vaikuttaa myös nestekiertoon ja hermostoon, kun niiden toimintaa haittaavat esteet vapautetaan. Taitava osteopaatti osaa hoitaa myös sisäelinten vapaata liikettä. Hoitotekniikat osteopaatti valitsee potilaan ja vaivan mukaan esimerkiksi hyvin pehmeästä (mutta tehokkaasta) kraniaalisesta hoidosta voimakkaamman oloiseen manipulaatioon.
Osteopatia syntyi 1800-luvun lopulla, kun amerikkalainen lääkäri Andrew Taylor Still alkoi etsiä silloista lääketiedettä parempia tapoja ihmisten hoitamiseen. Osteopatia on sittemmin kehittynyt lähinnä Yhdysvalloissa ja Euroopassa.
Osteopatia perustuu vankkaan anatomian ja fysiologian ymmärtämiseen. Usein osteopaatti joutuu tekemään paljon salapoliisityötä löytääkseen vaivan alkuperäisen syyn. Osteopaatin tärkein työkalu ovat kädet, joilla hän tuntee kehon kudosten tilan ja pyrkii parantamaan kehon toimintaa esimerkiksi käsittelemällä pehmytkudoksia sekä artikuloimalla (luomalla liikettä) niveliin. Osteopaatti käyttää paljon myös omaa kehoaan hoitaessaan potilasta.
Myös eläimiä voi hyvin hoitaa osteopatialla, kunhan tuntee kunkin lajin anatomian ja fysiologian erilaisuuden. Hoitotavoista käytetään yleensä pehmeitä ja epäsuoria tekniikoita, voimakkaampia manipulaatiota käytetään harvemmin. Yleensä koiran keho reagoi osteopatiaan hyvin ja nopeasti. Pitkäaikaiset ja voimakkaat traumat voivat vaatia pidempää hoitojaksoa.
Osteopatia onkin eläimille hellävarainen tapa hoitaa. Siinä kuunnellaan eläimen tilaa ja tarpeita ja edetään niiden mukaan. Tällöin sen on myös helpompi vastaanottaa hoito ja löytää terveyden tasapaino.
Osteopatia pähkinänkuoressa:
Osteopatia perustuu vankkaan anatomian, fysiologian ja kehon biomekaniikan tuntemukseen.
Osteopaatin tärkein työkalu ajattelun lisäksi ovat kädet ja pitkälle kehittynyt, herkkä palpaatio eli käsin tutkiminen.
Se, mitä osteopaatti "kuuntelee" käsillään, on kehon eri osien liike. Liikettä pitäisi tulla kaikilla eri tasoilla, niin nivelistä, lihaksista kuin sisäelimistä (hengityksen mukana). Faskioiden eli kehon kalvojen pitäisi olla joustavat ja nesteiden (eli veren- ja imunestekierron) pitäisi päästä liikkumaan vapaasti. Mikäli näin ei ole, voi liikettä pyrkiä hoitamaan.
Osteopaatti hoitaa kaikkia kehon kudoksia ja osia: luita ja niveliä, lihaksia ja faskioita, nestekiertoa, hermostoa ja sisäelimiä.
Työssään osteopaatti käyttää niin sanottuja osteopaattisia tekniikoita, joita hän on opintojensa aikana oppinut laajan kirjon. Näitä hän soveltaa aina potilaskohtaisesti vaivaan sopivasti.
Osteopatia perustuu kokonaisvaltaiseen potilaan hoitoon ja käsitykseen, että ihmisessä (ja eläimessä) kaikki vaikuttaa kaikkeen. Esimerkiksi jos lantion toiminta on häiriintynyt, se vaikuttaa ajan kanssa rankaan, lihaksistoon, nestekiertoon ja hermostoon. Tämä taas voi johtaa vaikeampiin toimintahäiriöihin, kuten välilevypullistumiin tai käytöshäiriöihin lisääntyneen stressin myötä. Siksi alkuperäisen syyn löytäminen on tärkeää, ei vain oireiden hoitaminen.