Mitä osteopaatti oikein tekee?

Minulta välillä kysytään, että mitä oikein teen koiralle, painelenko jotain vai mitä? Välillä tietysti näyttää, että vain pidän kättä koiran päällä enkä tee mitään. Pyrin nyt selittämään asian yksinkertaisesti.

Osteopatiassa kaikki perustuu ensinnäkin hyvin vankkaan anatomian tuntemiseen, toiseksi eri kudosten toiminnan ymmärtämiseen ja kolmanneksi erittäin herkkään palpaatiotaitoon eli käsin tuntemiseen, tutkimiseen. Kaiken tämän oppimiseen todellakin tarvitaan ne neljän vuoden opinnot, lisäksi jatko-opinnot esimerkiksi koiran anatomiasta ja hoitamisesta.

Kehosta voi palpoida esimerkiksi kudosten tilaa ja liikettä. Liikettä on terveessä kudoksessa kaikkialla ja eri tasoilla, solusta kokonaiseen elimeen tai niveleen. Nesteen virtausta voi palpoida ja liikkeen puute on merkki ongelmasta. Palpoitava kudos voi olla esimerkiksi kireä, turvonnut, revähtänyt tai kova.

Jos löydän tällaisen epänormaalin kudoksen, ensin täytyy miettiä mistä epänormaalius johtuu. Onko siihen osunut jokin, onko siihen kohdistunut rasitusta tai aiheuttaako esimerkiksi nivelrikko tai muu sairaus ongelmaa alueella?

Sen jälkeen tuota aluetta – tai alkuperäistä ongelma-aluetta – voi hoitaa erilaisilla osteopaattisilla tekniikoilla. Näillä tekniikoilla pyritään vapauttamaan liikerajoitteet ja lisäämään liikettä siinä määrin kuin se yksilön kehossa on mahdollista.

Tekniikat tarkoittavat erilaisia manuaalisia tapoja hoitaa. Näkyvin ja usein tunnetuin tekniikka on voimakas manipulointi, joissa hyvin tarkkaan kohtaan kohdennetaan voimakas mutta lyhyt voimaimpulssi. Nämä ovat niitä ”niksautuksia”. Tämä on niin sanottu suora tekniikka eli siinä voima kohdistetaan liikerajoitetta vastaan eli ”rikotaan” se ja liike normalisoituu.

Sitten on tekniikoita, joissa pehmytkudokset viedään käsin tilaan, missä ne rentoutuvat ja liike vapautuu. Kaikissa näissä tekniikoissa käytetään hyväksi ymmärrystä lihasten ja hermoston toiminnasta.

Itse käytän työssäni eniten erityisen herkkää palpaatiota vaativia kraniaalisia ja viskeraalisia tekniikoita. Niillä hoidetaan hyvin hienovaraisesti mitä tahansa kudosta, kallosta sisäelimiin, nesteisiin, niveliin ja luihin. Tehtävä ”manipulaatio” on hyvin pientä liikettä, parhaimmillaan vain millimetrin murto-osia, eikä se aiheuta kudoksessa vastareaktioita, joita voimakkaammassa manipulaatiossa voi syntyä.

Pehmeitä tekniikoita käytettäessäni todellakin voi näyttää siltä, että en tee mitään, mutta koska kuuntelen kehon liikettä hyvin tarkkaan, pääsen hoidolla hyvin syvälle kehon kudoksiin ja hoito on tehokkainta. Käsittely on koiralle miellyttävää ja rauhoittavaa.

Mielestäni osteopatiassa ei ole mitään mystistä. Ainoa ihme on se, miten paljon parempi ihmisen tuntoaisti on, kuin mitä yleensä oletetaan.